Sain hyviä vinkkejä lantionpohjan lihasten treenaamiseen kaupungin järjestämästä fysioterapiaryhmästä raskaana oleville. Kävin ryhmässä vasta rv 30, kannattaa ehdottomasti mennä aikaisemmin. Minulle tätä mahdollisuutta ei neuvolassa tarjottu, vaan siskoni huomasi ryhmän, jonne sitten ilmoittauduin.
Liikkeitä, joista itse pidin raskausaikana:
1. Syväkyykky 2. Hornet
3. Askelkyykky 4. Tähti
5.Kylkirutistus
6. Selkälihakset (kepin heiluttelu puolelta toiselle TAI käsien ohjennus suoriksi)
Kuvissa olen rv 35+3.
Ennen raskautta liikuin/urheilin keskimäärin viidesti viikossa: vedin työväenopistolla kahta jumppaa, kävin Elixian vauhdikkaimmissa jumpissa, pyöräilin, lenkkeilin ja pelailin käsipalloa. Työmatkapyöräilyä tuli lisäksi noin 30 km viikossa.
Ensimmäinen kolmannes meni jatkuvassa pahoinvoinnissa. En oksennellut, mutta olo oli todella KUVOTTAVA! Raskausviikolla 10 ajattelin pelata viimeisen käsipallo-ottelun ja viimeiseksi se jäikin, kun täysin yllättäen ilman minkäänlaista kontaktia muihin nilkkani petti alta ja nivelsiteet repesivät. Ortopedi totesi, että raskaudella taisi olla osuutensa asiaan, sillä raskaus löystyttää nivelsiteitä. Ehkä tapaturma oli merkki, että on oikeasti syytä hidastaa vähän tahtia. Sairastin rv 21 mennessä kaksi flunssaa, ehkä nämäkin olivat kropan viestejä ottaa rennommin...
Nilkka rajoitti liikkumista sen verran, että jumpat oli jätettävä noin kuukaudeksi. Oikeastaan vain perinteinen hiihto tasaisella järven jäällä tuntui hyvältä. Teinkin useamman kerran viikossa noin tunnin mittaisia lenkkejä Bodomin järvellä. Nilkkatuki oli hyödyllinen hankinta.
Kun pääsin pahoinvoinnista ja nilkkakin alkoi olla jo parempi, selkä alkoi reistailla. Alaselkä oli SI-nivelen kohdalta todella kipeä ihan vain kävellessäkin. Ja kipu säteili jalkaan. Pahinta oli kuitenkin pehmeällä sohvalla makoilu... Töissä olin koko ajan, vaikka välillä sai ihan tosissaan purra hammasta. Neuvolasta en saanut lainkaan apua tai ohjeistuksia kivun lievittämiseen. Onneksi minulla on taitava sisko, joka hieroi selkääni usein. Selkäkipu oli pahimmillaan rv 15–20.