torstai 24. marraskuuta 2011

Vauvauinnit


Aloitimme vauvauinnit omatoimisesti kuukautta ennen varsinaisia vauvauinteja. Ensimmäisen kerran olimme uimassa, kun vauva oli 2kk. Aikaismminkin olisi voinut kyllä mennä, mutta jotenkin jännitin koko tapahtumaa: vaatteiden vaihtoa, mihin laskea vauva pukuhuoneessa ja suihkutiloissa jne. Ennen ensimmäistä uintikertaa olimme totuttaneet lasta veteen tietenkin ammeessa ja suihkussa.

 

Olemme käyneet uimassa kylpylöiden porealtaissa, kun siellä ei ole muita uimareita. Vauvauintiin pääsee vasta 3 kk iässä, joten mielestämme totuttelu ennen sitä oli järkevää, eikä ekalla kerralla tarvitse sitten jännittää mm. edellä mainittuja juttuja. Porealtaissa vesi on yleensä vauvalle sopivaa, 32-37 astetta.  Pelkkään uimahalliympäristöön lasta voi totuttaa myös vaunuissa: monissa paikoissa saa ottaa vaunut allasosastolle, kun renkaissa on vaan suojukset. Meidän pikkuinen nautiskeli vaunuissa lämpimästä uimahalli-ilmasta body päällä, kun me uimme.

 

Uidessa meidän vauvalla oli päällä uikkarin lisäksi kestovaipan kuori. Järjestely toimi hyvin. Ostin Liberon uimavaippoja, mutta ne olivat aivan liian suuret 2 kk ikäiselle vauvallemme.

torstai 17. marraskuuta 2011

Lastenlaulujen lumoissa


Kantoreppu on tosiaan ollut loistava apu meidän arkisessa liikkumisessamme. Aloin soittamaan vauvalle lastenlauluja jo viikon vanhana. Kun vauva oli kahden viikon, aloin totuttamaan häntä kantoreppuun. Kuukauden iässä kantorepussa oli helppoa nukuttaa vauva jo tutuiksi tulleiden lastenlaulujen tahtiin tai ylipäänsä rauhoittaa pikkuinen. Sama toimisi varmaan kantoliinalla. Meillä on sellainen, mutta en ole uskaltautunut edes sitomaan sitä kertaakaan. Jotenkin tuntuu, että sen käyttöön kaipaisin ihan kädestä pitäen opastusta. Kuulinkin juuri, että kantoliinakanavan tukihenkilöiden kautta siihen voisi saada apuja.


tiistai 1. marraskuuta 2011

Elixia-jumpat ja sinapit läppärillä

Vauvan ollessa kuusiviikkoinen jatkui jäsenyyteni Elixiassa. Pidin jäsenyyttäni tauolla 2 kuukautta, vuokrasin kortin yhdelle kaverilleni raskausviikolla 38. Oli ihanaa aloittaa taas jumppaaminen. Tosin entiseen verrattuna se ihanuus johtuu ehkä siitä, niin paljon kuin vauvaa rakastankin hoitaa, että saan  hetken omaa aikaa. Olen huomattavasti pirteämpi taas hoitamaan vauvaa, kun olen käynyt itse virkistymässä jumppatunnilla ja saunassa. Olen nyt käynyt tiistaisin fitness fusion -jumpassa ja lauantaisin Elinan xycling+shape -tunnilla. Vauvelia hoitaa jumpan ajan yleensä mieheni, muutaman kerran on myös anoppi ulkoiluttanut pikkuista.


Pakko kertoa mun mielestä hauska juttu siitä, kun ekan kerran olin pari tuntia pois kotoa jumpan takia. Tein kotoa lähtöä pitkään. Ajattelin, että syötän vielä vähän ja nopeasti ennen kuin lähden jumppaan, ettei vauvalle tule heti nälkä. Sillä kertaa sattuikin pikkuisella olemaan tietysti iso nälkä ja hän viihtyi tissillä puolisen tuntia. En luonnollisesti raaskinut lähteä, joten myöhästyin suunnitellusta jumpasta. Ruokinnan jälkeen mieheni aloitti vaihtamaan vauvalle vaippaa. Miehellä sattui sinä iltana olla muutama työjuttu, mitkä hänen piti hoitaa kotoakäsin läppärillä ja hän pohti ääneen minun tehdessä lähtöäni, että kuinkahan hän saisi hoidettua sekä vauvaa että työhommat. Koska vauvamme viihtyy ehkä parhaiten vessassa hoitoalustalla (ei siis hoitoalustalla muualla kuin vessassa pesukoneen päällä), niin ajattelimme, että mieshän voisi tehdä työjuttunsa vessassa ja vauva köllötellä hoitoalustalla. Yritän pitää vauvaa aika paljon ilman vaippaa, jotta iho saisi hengittäåä, joten jätimme vauvan ilman vaippaa nytkin alsutalle. Mies vielä sanoi minulle, että eikö nyt voitaisi laittaa vaippaa vauvalle, ettei hän pommita sinappejaan tietokoneelle. Vaikka pari kertaa aikaisemmin vauva on tyylikkäästi pommittanut hoitoalustalta sekä maton, lattian että seinät mukavan keltaiseksi marmoriksi, niin naureskelin, että eihän se nyt enää sellaista tee... Ja siinä samassa pärähti ja kovaa, niin että mieheni läppäri tosiaan oli keltaisen sinapin värjäämä. Mua nauratti älyttömästi, mies hoki vihaisena "eihän vauva sellaista tee". Mutta koska minulla oli kiire jumppaan, toivotin parivaljakolle onnea ja vilkutin. Kamamla sotku oli parin tunnin kulutua siivottu, mutta mies ei ehtinyt tehdä töitään...