Hiihtämisen iloa!

Kävin tänään tämän talven ensimmäisellä hiihtolenkilläni, ihanaa! Hiihdin 7 km Oittaalla ihanassa pikkupakkasessa (-2 °C). Vähän matkaa hiihdettyäni, muistin unohtaneeni syöttää meidän pikkuisen lähtiessäni hiihtämään. Voiko näin käydä?!? Vauva oli kolme tuntia ilman ruokaa ja pärjäsi kohtalaisen hyvin, viimeisen 15 min oli kiukutellut isin sylissä.

Kuvittelin, että Oittaalla on kauhea ruuhka, koska lunta ei ole kauaa ollut ja pisin lenkki on ollut auki vasta tämän viikon. Mutta klo 17 aikaan sai hiihdellä kohtalaisen rauhassa. Lähempänä klo 18 parkkipaikka oli jo aivan täynnä ja ladulla ruuhkaa. Mutta minä lähdin siinä vaiheessa antamaan vauvalle ruokaa, olenhan vauvan paras ja ainut ravintola...

Matkalla äitini soitti, että tulee siskoni kanssa kylään ja tuo tuoretta pullaa. Ihanaa! Söin neljä! Mieheni tokaisi, että se siitä laihduttavasta lenkistä, mutta onneksi en urheile laihdutustarkoituksessa vaan kuntoillakseni. Ja siitä puheenollen, hiihtolenkki tuntui helpommalta kuin edellisinä talvina ensimmäinen lenkki. Lienee vaunukävelyt kohtalaisen tehokasta peruskunnon ylläpitävää liikuntaa... Odotan jo että pääsisi vauva kantorepussa järven jäälle hiihtelemään.