Tänään yksi iäkäs nainen pysäytti minut vaunukävelyllä ja kehui, kuinka ihanaa on nähdä äidin juttelvan lapselle. Nykyään lapsia kuulemma työnnetään rattaissa useimmiten lapsi menosuuntaan kohden ja äidillä vielä kännykkä korvalla. Ehkä vähän liioiteltua, mutta pitää varmasti osittain myös paikkansa. Ja olenhan itsekin "syyllitynyt" tuohon lapsen nähden kännykkään puhumiseen.
Naisen kommentti sai minut iloiseksi, ehkä olenkin ihan hyvä äiti. Välillä tuntuu, ettei äitinä vain riitä ja aina voisi jonkin asian tehdä vielä paremmin. Puhun lapsellemme paljon kävellessämme. Aiemmin olen ajatellut, että
olen vähän urpo, kun juttelen lapselle joka ei vielä täysin ymmärrä,
saati osaa vastata jutteluihini. Mutta tuo pieni kommentti teki
päivästämme iloisen ja saa minut jatkossakin höpöttämään lapselle,
ajatelkoon muut mitä tahtoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti