Kissa ja vauva

Meillä on kerrostaloasunnossa kaksi sisäkissaa. Monet ovat kauhistelleet etenkin ennen vauvan syntymää ja heti sairaalasta kotiuduttua, miten saamme kissat tulemaan vauvan kanssa toimeen. Meillä ei ole ollut asian suhteen mitään ongelmia. Selma-kissa on äkkipikainen ja saattaa helpostikin ottaa kynnet esille, jos joku asia ärsyttää. Hipsu puolestaan on niin lössykkä, ettei ole koskaan ottanut kynsiään edes esille häntä hoitaessa tai leikkiessä.

ENNEN VAUVAN SYNTYMÄÄ
Ennen kuin vauva syntyi, meillä ehti olla pinnasänky ja vaunut asunnossa noin kuukauden verran. Tavarat saivat olla rauhassa, toki annoimme kissojen tutkia paikat. Tämän jälkeen, jos kissat menivät esim. vaunuihin, kielsimme esim. suihkuttamalla vesipullosta vettä. Oikeastaan toinen kissa alkoi nukkumaan vaunuissa vasta noin viikkoa ennen vauvan syntymää, ilmeisesti odotus oli niillekin liian pitkä. Emme hankkineet mitään kissasuojia tms. esim. pinnasängyn suojaksi.

YÖT
Ensimmäiset 2-3 kuukautta nukuimme makuuhuoneen ovi kiinni, ettei kissat päässeet vauvan sänkyyn vahingossa, jos sattuisin olemaan syvässä unessa. Yleensä kyllä säpsähdin jo raskausaikana heti, kun kissa käveli pinnasängyn laitaa pitkin. Kun aamuyöstä nostimme vauvan välimme nukkumaan, avasimme myös huoneen oven, koska happi tuntui loppuvan. Saimme nukkua rauhassa ilman kissojen häirintää. Nykyään makuuhuoneen ovi on aina auki ja iltaisin Hipsu-kissa kiertää katsomassa, joko nukumme. Aamuisin Hipsu tulee tervehtimään kiehnäämällä päätään vauvan päähän. Joka aamu, viimeistään potalla, ja vauva tykkää.

PÄIVÄT
Vauva on oppinut konttaamaan ja kulkee kissojen perässä, kaataa välillä kissojen vesi- tai murokupit sekä tervehtii ja komentaa kissoja, etenkin Selmaa, korkeilla kiljahduksilla. Hipsu antaa vauvan tehdä mitä vain. Tällä hetkellä häntä on mielenkiintoinen ja se onkin vauvan suussa päivittäin.